perjantai 31. joulukuuta 2010


sydän kukkii lumpeenkukkaa, ruusuja. siellä on myös aurinkoista, vaikka aamuhämärä kiertää pelottava huonetta, jossa nukun yksin.

en muista milloin viimeksi olisin hymyillyt näin paljon. suudelmat tuntui niin syvällä vatsanpohjassa, halaukset tuntuivat sydämessä asti. en halunnut irroittaa, mutta oli pakko. minä olen nyt täällä yksin, mutta silti minua hymyilyttää. minua ei pelota yön kylmä syli. minä olin tänään onnellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi