päivät ovat olleet samanlaisia kuin aina. yksinäisiä, hiljaisia. olen eksynyt kirjojen maailmaan, elänyt kirjojen hahmoissa ja tuntenut hetken olevani elossa. tuntuu, että minun päälleni lapioidaan kuormittain surua ja ahdistusta, jatkuvasti, koko ajan. paperipäiväkirjani sivuja täytti sanat: "minun läheiseni ovat joutuneet tuntemaan takiani niin paljon häpeää, pettymyksiä, vihaa ja pelkoa, etten tiedä miten voisin olla vihaamatta itseäni."
minä en jaksa enää haaveilla mistään. ennen haavemaailmoihin pakeneminen oli lohtu, nyt se tuottaa vaan kipua. pakenen mieluummin keskelle kirjojen surullisia ja kauniita tarinoita. ja minä tahdon olla tessa, sonja o., vår ja kaikki ne ihanat hahmot, jotka kirjahyllyssäni lepäävät.
auttakaa minua jaksamaan
kiitos, pusuja takaisin ♥
VastaaPoistahaluaisin auttaa sinua jaksamaan.
Tämä on merkintä johon osaan niin täydellisen täydellisesti samaistua.
VastaaPoistaJaksa vain, ehkä se jaksaminen joskus palkitaan.
Autan! Lähetän sinulle omia pirteitä päiviäni ja meidän pihalla hiljaa paistavaa ja lämmittävää aurinkoa! <3
VastaaPoista