mona lisa oh.

pelko on ihmisen alkukantaisimpia tunnetiloja.  ja fobialla tarkoitetaan vahvaa pelkoa johonkin tiettyyn asiaan. kuten minulla klovneihin, autolla matkustamiseen ja ihmisjoukkoihin. ampiaisiin, muihin hyönteisiin ja yksinjäämiseen.
ja papereissakin joskus taisi lukea;
F40.01 Julkisten paikkojen pelko; samanaikainen paniikkihäiriö
F40.1 Sosiaalisten tilanteiden pelko

sitä vaan toivoo, ettei pelkäisi niin paljon kaikkea. ettei kehittäisi uusia pelontunteita itsessään. enkä minä koskaan opi, ettei klovnit minua satuta, ettei ampiaisen pisto niin kipeää voi käydä. ennen minä pelkäsin korkeita paikkoja. kiipesin kerrostalon katolle ja enää minä en pelkää. korkealla tuuli tuntuu ihanammalta. korkealla on kaunista. vaikka sydän lyö sataakolmeakymmentä. ahtaita paikkoja minä vielä pelkään. hissejä, pieniä yleisvessoja. pelkään kun minut kahlitaan paikalleen, estetään liikkuminen mihinkään suuntaan.

ihminen on luotu pelkäämään. se on varovaisuutta. mutta kun pelkää niinkuin minä, se haittaa elämää. se vaikeuttaa jokapäiväisiä asioita. kaupassa käyntiäkin. kaikkea. ja minä yritän vaan jatkaa uskottelemista, että kaikki on hyvin, mitään ei tapahdu täällä, ei sinulle oikeasti naureta, mutta en minä itseäni usko.