i've never felt this empty before

Minun pääni on sekaisin lääkärin sanoista, jotka saivat sydämeni pomppimaan kiivaasti hiljaisuuden vallitessa huonetta. Illalla tullessani kotiin toivoin löytäväni Menninkäisen jättämän salaisuuden jostain (piristyisin), mutta misään ei ollut mitään. Katsoin vihkojen sivut ja kahden kirjan välit. Ei mitään.

Tulevaisuus on sumua täynnä. En näe siinä mitään. Jos puhun totta, en näe edes itseäni. En näe itseäni missään. Katson tarkemmin, ei. Minä olen poissa. Äänet pääni sisällä pyytävät lopettamaan. Lopeta se syöminen jo. Sinä olet lihonut muodottomaksi. Lopeta. Ei kukaan pidä sinusta lihavana.

Lisää lääkkeitä tiedossa. Lisää ruokahalua siis myös. En tahdo paisua enää, ei ei ei ei. Minä en kestä ajatusta siitä, että olisin yhtään lihavampi. En kestä ajatusta mistään. En kestä ajatusta elämästä. Enkä siitä, että minua kohdellaan miten halutaan.

Minun pääni sisällä parhaiten toimii ajatus siitä, kuinka minun pitäisi vain kadota ja tuhoutua. Hukkua. Hävitä jokaisen ihmisen mielestä ja sydämestä. Minä niin pelkään tätä kaikkea.

Muutaman tunnin päästä menen jälleen nukkumaan ja siellä minua odottaa tutut painajaiset.