yksin? Minä tahdon paeta aikuisuutta ja sen tuomia velvollisuuksia.
Tahdon paeta tätä surua ja ahdistusta, terapiaa ja lääkäreitä,
tulevaa psykologin tutkimusta, tulevaa ravitsemusterapeutin tapaamista.
Olisipa minun elämässäni jotain sisältöä. Muutakin kuin tautiluokituksia,
ahdistuskohtauksia, itsetuhoisuutta ja ravaamista tapaamisissa, joissa
minun pitäisi kyetä kertomaan kaikki kaikki kaikki.
Miksi minä en kykene työelämään? Tai opiskelemaan?
Miksi olen niin kyvytön ?
Tahdon vain paeta tätä kaikkea. Meren syvyyksiin, tuulen vietäväksi,
tähtitaivaalle, viljapellolle, sammalmättäälle. Jopa kaatopaikallakin olisi
mielenkiintoisempaa kuin kotona.
Antakaa minun vain kadota. Unohtua.
Ja minä haluaisin niin pyyhkiä itseni sinun sydämestäsi,
muististasi, jottet vahingoittaisi itseäsi. Anteeksi.
silloin kun todellisuus ja velvollisuudet alkavat käydä liian ahdistavaksi, pyöräilen merenrantaan istumaan ja kuuntelemaan tuulen huminaa korvissa. sillä hetkellä olemassa on vain minä ja meri, eikä mikään voi puristaa rintaani.
VastaaPoistakunpa sinäkin löytäisit turvapaikan.