kaupunki hiljenee hiljalleen. kerrostalojen ikkunoista sammuu valot, yksitellen. katselen niiden sammumista ja odotan aamunkajoa taivaanrantaan. jälleen uneton yö. haluaisin olla väsynyt, nukkua, herätä aamunkajoon. mutta minä en saa unta. poltan savukkeita ketjussa parvekkeella, katselen ohi ajavia autoja, kuuntelen yön ääniä. hukun ajatuksiini ja tulipää polttaa sormeni.

1 viesti saapunut, eikä kukaan kerro minulle lohduttavia sanoja. ehkä unohdin mainita, että tärisen jälleen pelosta, itken hiljaa sohvan nurkassa ja odotan odotan odotan. viime yö oli unettomuutta. luin kirjan, alusta loppuun, eikä minua vielä senkään jälkeen väsyttänyt. en tiedä milloin uni minut saavutti, myöhään tai aikaisin aamulla.

taidan mennä keittämään kahvia, juosta parvekkeelle ketjutupakoimaan ja sen jälkeen kirjoittaa päiväkirjan sivut täyteen tätä samaa. tällaisia ovat minun yöni. haluaako joku pelastaa? haluaisiko joku tulla kanssani juomaan yökahvia, kertomaan tarinoita tähdenlennoista (vaikka ne eivät enää kuulekaan hiljaisia toiveitani)?