neljältä aamuyöllä jopa kaupunki on hiljainen. poltan savukkeeni hitaasti parvekkeella. kylmyys tuntuu sormissa, sormet jäätyvät tunnottomiksi. odotan, että poika herää. vielä puoli tuntia. yritän saada ajatuksia pois unista, joissa silittää kasvoja, mutta kun herää kasvot ovatkin poissa ja huomaa silittävänsä tyynyä. minulla on ikävä.

minä sain eilen enkelin, enkä ole vielä varma mihin sen laittaisin minua suojelemaan. ehkä päiväkirjan kanteen. en tiedä. sen täytyy olla aina mukana. se on juuri sellainen asia, jonka unohtaminen olisi kamalaa. päiväkirja kulkee aina mukana, minne ikinä menenkin.

minun on kylmä, mutta se ei haittaa.