maanantai 21. maaliskuuta 2011
kuka minä olen paljastamatta liikaa
päätin siis nyt kirjoittaa itsestäni pienimuotoisen elämänkertatekstin. eli aloitetaan ihan perusjutuista;
Lain mukaan minä olen aikuinen. Minulla on musta lyhyt tukka, joka on aina sekaisin. Tykkään mekoista ja hameista, mutta pukeudun lähinnä farkkuihin. Minulla on kaksi kaunista lemmikkieläintä. Minulla on poikaystävä ja muutama hyvä ystävä. Lävistyksiäkin löytyy mm. huulesta, kielestä, korvista, navasta. Tatuointeja tulossa tulevaisuudessa useampikin. Haluan tatuoinneille merkityksen. Minä kirjoitan runoja ja novelleja, päiväkirjaa ja blogeja. Minä rakastan lukemista r a k a s t a n. Toisiin maailmoihin katoaminen on parasta mitä tiedän. Olen kai hieman eskapisti, olen ekstaatikko ja pessimistikin. Minä pidän laulamisesta ja minua yritetään kannustaa laulukilpailuihin, mutta en ole samaa mieltä lauluäänestäni.
Olen alkukevätlapsi. Minulla on äiti, isä, sisko, veli ja iso suku. Olen ollut aina aika perhekeskeinen ihminen. Minä viihdyn perheeni seurassa. Pienenä minä olin AD/HD-lapsi, aggressiohäiriöinen ja ilkikurinen tyttö, joka repi hiuksia ja löi luokkatovereita. Minä olin yksinäinen lapsi. Minulla ei ollut yhden yhtä ystävää. Minulla oli minun mielikuvitusmaailmani ja siitä psykologit olivat huolissaan. Minua kiusattiin ja minä kiusasin takaisin. Minua vastassa oli kymmenpäinen lauma lapsia joita vastaan minä yksin taistelin. Minun taipumukseni masentuneisuuteen huomattiin jo kymmenvuotiaana. Pari vuotta sen jälkeen se jätti minut ensimmäisiä jälkiä. Viiltelystä tuli osa elämääni jo ala-aste vuosinani.
Yläasteelle mennessäni asiat muuttuivat pikkuhiljaa. 7. luokalla minusta ei vielä pidetty, mutta 8.-9. luokilla minusta tuli jonkintyyppinen huono esikuva minua nuoremmille. Minä tupakoin, ryyppäsin ja minusta otettiin mallia. Alempiluokkalaiset pitivät minusta ja minulla oli siksi paljon kavereita tuohon aikaan. Pukeuduin mustaan ja takutin tukkani peikkopörröön, meikkasin tummasti ja värjäsin hiuksiani milloin vihreäksi milloin mustaksi. Masennus oli edelleen iso osa elämääni. Yläasteella kuvioihin tuli mukaan myös ahdistuneisuus ja syömishäiriö. Bulimia.
Syömishäiriöisenä tyttönä minua ei kuitenkaan pidetty, siitä ei tiennyt kukaan, mutta laihuuttani kauhisteltiin jatkuvasti pukuhuoneissa. Pidin siitä ja siksi syömishäiriö jäikin minuun tiukasti kiinni. Se ei lähde. Minun ihanan kamala hirviöni, jota vihaan ja rakastan yhtäaikaa.
Yläaste vuosina viiltelyni paheni. Viihdyin kaupungin öissä. Minä join, annoin miesten ja naisten tehdä minulle mitä he halusivat. Minulla oli poikaystäviä ja tyttöystävä. Olen suudellut lähes kaikkia tuttujani. Minun huuleni ovat koskettaneet kymmeniä, lähes satoja huulia. Minä olin villi, spontaani. Ja silti sydämessäni olin runotyttö. Kaikki tiesivät minun herkästä puolestani, eikä se estänyt minua menemästä. 9. luokan aikana tapasin nykyisen poikaystäväni, avopuolisoni, kihlattuni. Ensimmäinen vuosi hänen kanssaan oli upein. Humalluttiin joka viikonloppu, rakasteltiin kaikkialla ja jatkuvasti. Kaikki oli upeaa ja tajusin, että hänet minä tahdon nyt heti.
Yläasteelta siirryin ammattikouluun, jota kesti vain puoli vuotta. Minun sairauteni ottivat minusta entistä tiukemman otteen. Masennus toi itseään ilmi nyt fyysisenäkin kipuna. Vatsakipuja, päänsärkyä. Kaikkea sitä päivittäin. Minun oli pakko jättää koulu ja tulevaisuudesta unelmointi. Lähes kolme vuotta olen ollut työtön, enkä ole opiskellut. Sairauslomia, lääkkeitä, terapiaa, osastohoitoon suositteluja. (Osastolle minua ollaan yritetty saada jo viiden vuoden ajan.) Lääkkeet suostuin aloittamaan n. vuosi sitten. En koskaan uskonut niihin. Minulla oli useita lääkäreitä ja kaikilla oli eri diagnoosit minulle kirjoitettavaksi. Söin rauhoittavia, masennuslääkkeitä, verenpainelääkkeitä (nopean pulssini takia).. Kaikkea on kokeiltu ja kokeileminen jatkuu jatkuu jatkuu.
Papereissa on lukenut mm.
F40.0 Julkisten paikkojen pelko
F41.1 Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (yleistynyt tuskaisuus)
F41.2 Sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila
F42.0 Pääasiassa pakkoajatuksina ilmenevä pakko-oireinen häiriö
F50.1 Epätyypillinen laihuushäiriö
F51.0 Unettomuus, ei elim.
F40.1. Sosiaalisten tilanteiden pelko
F32 Masennustila
Epäillään mm. kaksisuuntaista, skitsofreniaa (koska sitä löytyy suvusta ja muutamat oireistani sopivat siihen liiankin hyvin).
I'm a crazy girl like they say.
Kysy jos tahdot tietää lisää. Tämän verran itsestäni jaksoin nyt kirjoittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
tällaista tekstiä olen kaivannut, en vain osannut kysyä. olet mielenkiintoinen ihminen, enkä todellakaan tahdo sanoa sitä loukkaavasti tai mitään.
VastaaPoista''Minua vastassa oli kymmenpäinen lauma lapsia joita vastaan minä yksin taistelin'' tämän näkee mielessään. lapset on julmia, olen tahtonut vain unohtaa omat sotani mielen syvyyksiin.
halaus, taistelija<3
Tahdon kiittää, kun kirjoitit tämän. Helpompi ajatella, kohdata sun tekstit ihmisen kirjoittamana. Olet ihana, tiedäthän. Ja niin vahva.
VastaaPoistaSamaistuin tekstiisi kun puhuit kihlatustasi. Rakkaus on ihanaa.
Todella rohkeaa kirjoittaa näin. Ja nyt jotenkin pystyy enemmän saamaan irti teksteistäsi. Olen samaa mieltä kuin edelliset, olet ihana persoona ja luen jatkossakin mieluusti tekstejäsi. Voimia elämään! <3
VastaaPoistaihana postaus. olet kaunis.
VastaaPoistaMikä-mikä-maa kuulostaa hyvältä. tai sitten ihmemaa missä asuu se pupu jolla on kello.
VastaaPoistasinä olet vahva.
unohdit kertoa olevasi ihana.
VastaaPoista