ja tiedän ettemme odottaneet toisiamme

Hiljaisuus on pelottava. 

Katselen ikkunasta ulos. Puiden tanssiin on helppo unohtua.

Sitä kuvittelee päässään miljoonat sadut ja tarinat,

kuulee ne tuulen hennossa kuiskauksessa,

autojen renkaiden viiltävästä äänestä asfalttia vasten.

Yritän pysäyttää hetkeksi ajatukset, jotka koskettavat

sydäntäni raastinraudan lailla. Pidän kättä rinnan päällä

ja kuvittelen itseni meren pohjalle.

Kuvittelen, kuinka sininen vesi kietoo minut kylmiin käsivarsiinsa,

syleilee ja rauhoittaa lauluilla.

Tunnen itseni huonoksi ja turhaksi. Minä olen korvattavissa,

minun kanssani voi leikkiä, minä olen helppo rakastumaan,

minuun on helppo rakastua. Siltä minusta tuntuu.

Eilen oli vaaleanpunainen yö.

Olisin vain halunnut pitää sinua kädestä ja unohtaa muun maailman,

ihan vain hetkeksi. Minä olisin halunnut tuntea olevani

paljon vahvempi, paljon rakastetumpi. Hymyilin

ja valokuvasin kauniit pilvet.

ps. jo kolme kuukautta tätä kaikkea.