maanantai 12. heinäkuuta 2010

remind me why we decided this was for the best

Minun pitäisi ottaa nyt lääke, joka auttaa minua nukkumaan,
mutta en minä tahdo vielä matkustaa uniin.
Siellä minua odottavat painajaiset. Ei enää niitä
kauniita maailmoja, joihin olisin voinut jäädä ikuisiksi ajoiksi.
Ei enää taikametsiä, punaista taivasta, kirjoilla peiteltyä polkua,
kukkia hiuksissa, käsikädessä kävelyä. Ei mitään sellaista. Ei enää.

Pimeää, ahdasta.
 
 
Selkäni takana taivas muuttaa väriä sinisestä oranssiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi