Jälleen kerran istun ahdistavalla tuolilla pidätellen itkua,
niellen kyyneleitäni. Suru kietoo lankansa tiukemmin ympärilleni.
Kuinka pahalta voikaan tuntua? Vääntää suupielet väkisin
ylöspäin, nauraa, puhua tyttöjuttuja. Puristin käsillä reiteni lähes
mustelmille.
Juuri nyt kaipaan ihmistä, joka käy kanssani savukkeella,
juo kanssani iltateetä, kietoo käsivarret ympärille, kertoo tarinoita
ja salaisuuksia. Ei enää yhtään halveksivaa katsetta, ei tänään,
ei koskaan.
Minäkin kaipaan sellaista ihmistä.
VastaaPoistaTiedän hyvin miltä sinusta tuntuu,
VastaaPoistavoisin käydä kanssasi savukkeella, juoda iltateetä ja kietoa käsivarret ympärillesi, en osaa kertoa tarinoita mutta voisin yrittää, ja salaisuudetkin voisin jakaa kanssasi.
Sinä et ansaitse yhtäkään halveksivaa katsetta. ♥
Pahinta on, kun ei pääse pakoon, vaikka sulkisi silmänsä.
VastaaPoistaKiitos, että aloit blogini lukijaksi ♥
Minäkin kaipaan ihmistä, joka veisi varjot pois ja kertoisi pitkiä tarinoita aamuun asti.
olisin sinulle tuo ihminen, jos sinä olisit minulle.
VastaaPoistahalaisin ja olisin siinä. halaus
VastaaPoista