maanantai 5. heinäkuuta 2010

tähän on helppo jäädä

Keho huutaa kuinka sillä on huono olla. Oksettaa,
heikottaa. Tämä on lääkekokeiluni ensimmäinen päivä, ensimmäinen
kerta koskaan, että ylipäätään syön lääkkeitä tähän oloon.

Pelkään silti, että tulen ikuisesti olemaan se tyttö,
joka tuijottaa ohikulkijoita ikkunan takaa.

Rakastan sinua niin että sattuu.

 Antaisin kai mitä vain siitä, että olisin taas se tyttö,
joka minä olin ennen.


2 kommenttia:

  1. Kaunis ja kiinnostava blogi! Tulen mukaan haaveiluun.

    VastaaPoista
  2. samaistun tekstiisi täysin.
    tunnen samoin. ilman lääkkeitä tosin.
    Pidän blogistasi ja sen sävystä.

    VastaaPoista

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi