otan taksin sinne missä kaikki on

Yö hukuttaa minut suudelmiinsa jättäen olkapäilleni jäljet

käynnistään. Kuuntelen kahisevaa hiljaisuutta ja yksinäisyyttä.

Tietokoneen humina on väsyttävä, pelottava. Pelkään

olla tässä huoneessa. Hämärä peittelee minut ja kuiskailee

korviini asioita, jotka saavat minut pelkäämään enemmän.

Pienenä minä pelkäsin pimeää. Pelko katosi iän myötä. Uskalsin

nukkua sälekaihtimet kiinni ja tunsin olevani turvassa,

vaikka varjot maalasivat painajaisia seinilleni.

Pelkoni on tullut takaisin. Minä olen nähnyt taas painajaisia,

enemmän kuin aikaisemmin, pelottavampia, mutta en uskalla

puhua niistä kenellekään. Liian paljon pelottavia asioita.
Näen painajaisia Menninkäisestä,

nauravista ihmisistä, ilkeistä ja ivallisista sanoista. Näen painajaisia

ihmisistä, jotka aiheuttavat minussa inhoa, joskus jopa pelkoa.

Tahtoisin mennä nukkumaan, mutta pelkään liikaa. Shh,

tämä on salaisuus.