perjantai 2. heinäkuuta 2010

sillä tiedän että parissa päivässä se on poissa yhtä varmasti kuin sä

Olen lukenut kirjeitä, jotka olen piilottanut pahviseen laatikkoon. Kirjeitä, jotka sisältävät kauniita sanoja, lauseita, hymyä ja surua. Luen niitä toistamiseen ja kirjoitan vastauskirjettä pätkissä monen päivän ajan. Kertoisin enemmän onnellisia asioita, jos sellaisia olisi enemmän.




Minun pään sisälläni sekavat ajatukset juoksevat kilpaa sormenpäihin, estävät kirjoittamisen ja silti pakottavat minut kirjoittamaan. Ulkona on viileää.

Tekisi mieli vain kadota peittojen alle muutamaksi päiväksi. Matkustaa maailman upeimpiin paikkoihin. Minun unimaailmani on onnellinen, vaikkakin toisinaan liian painajaismainen.



rakkaudella klo

3 kommenttia:

  1. emma2. heinäkuuta 2010 klo 21.45

    kirjeet ovat ihania.
    tässä tekstissä on paljon samaa mitä minä tunnen nyt, hassua.

    VastaaPoista
  2. Saima2. heinäkuuta 2010 klo 23.30

    Ei ole kivaa olla surullinen. Paitsi välillä. En osaisi edes olla aina vain iloinen ja onnellinen.

    VastaaPoista
  3. Saima2. heinäkuuta 2010 klo 23.36

    Minunkin unimaailmani on samaan aikaan onnellinen ja pelottava. Viihdyn siellä. Mutta en osaa oikein nukkua yksin. Ja Mies on baarissa ja minua väsyttää.

    VastaaPoista

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)