Luen omistamieni kirjojen takakansia ja viimeisiä lauseita
uudelleen ja uudelleen. Tahtoisin lukea kirjan,
mutta mikään ei juuri nyt tunnu sopivalta.
Kellun sanattomuuden valtameressä.
Ympärilläni on silmänkantamattomiin vaaleanpunaisia pilviriekaleita
ja huutavaa hiljaisuutta
(lukuun ottamatta autoja, jotka ajavat varomattomasti parvekkeeni ohi).
Vaalea hiuskiehkura on häirikkönä silmieni edessä,
viisarit liikkuvat liian hitaasti,
enkä minä oikeastaan enää tahdo olla missään.
En tässä talossa, näissä huoneissa, missään.
Syleilen sydämeni piiloissa varjeltua tunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kerro minulle kauneimmat salaisuutesi