perjantai 23. heinäkuuta 2010

let me go, please

Turhauttaa tämä jatkuva suru. En minä jaksaisi enää yhtään
päivää hereillä tässä kaupungissa, tässä maailmassa. Minä
tahdon matkustaa jonnekin kauas, niin kauas, ettei
kukaan enää koskaan voi löytää minua.


Tunnen itseni yksinäiseksi. Päivä päivältä minä pelkään enemmän
jääväni täysin yksin, ilman ketään. Minä pelkään itseäni.

Minä olen hukkunut tähän pimeään sisälläni, hajalla.
Aaveet pitävät minut tiukasti paikoillaan, tiukasti tässä olossa.
Suru, jonka kanssa olen elänyt liian monta vuotta,
ei suostu päästämään irti helpolla..
ja vaikka haluaisin sanoa, että aion kaikesta huolimatta repiä itseni
irti surun voimakkaasta otteesta,
en usko pystyväni siihen. Minä uppoan, katoan, vajoan.



Huomenna aamulla minä vietän aikaa entisen tyttöystäväni kanssa.
Hän tulee kaukaa katsomaan minua. En ole nähnyt häntä vuoteen
ja minua pelottaa. Hän pettyy minuun varmasti.
minä olen huono.

1 kommentti:

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi