perjantai 23. heinäkuuta 2010

usvaneidot tanssivat sänkyni vierellä


Haluaisin kirjoittaa satukirjan.

Viime yönä leijuin surun keskellä useita tunteja. Painajaiset
odottelivat sänkyni alla minun nukahtamistani, mutta minä
pidin silmäni auki, en antanut niiden huudoille periksi.


Kastelin hiukseni eilen kyynelissä.

Yöt ovat pelottavan pimeitä. Syksy on tulossa. Pimeys ympäröi
kaupunkia pidempään, vahvempana. Minä kaipaan valoisia öitä.
Silloin minun ei tarvitse pelätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi