sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

jos pystyisin lintuja kuuntelisin ja syvään hengittäisin

Minuutit muuttuvat tunneiksi hitaasti. Istun kylpyhuoneen lattialla,
lasken liian kuumaa vettä selälleni. Kuuntelen veden viiltävää ääntä
lattiaa vasten, hengitän syvään ja unohdun siihen hetkeksi.
Vesi jättää ihoni punaiseksi.


Siniharmaa sumu ympäröi ajatuksiani. Lyön jatkosarjana tyhjää,
kirjoitan miinusasteisena.

1 kommentti:

  1. oi apua, miksi en ole aiemmin katsonut blogiasi? tämä kaikki, mielettömän kaunista! kirjoitat mahdottoman kauniisti, apua haltioiduin. kiitos kommentistasi.

    halaus

    VastaaPoista

kerro minulle kauneimmat salaisuutesi